Ensirakkaus

Tarvitsin läsnäoloasi.                                                   

 Tietoisuuden siitä,

        että olisit siinä.

                Että olisit kanssani,

              vaikken sinua näkisi.

                Vaikka olisit kaukana,

                                 olisit lähellä.

Mutta et ollutkaan.                           

En saa sinusta tarpeekseni.

  Aina uudelleen ja uudelleen rakastun,                      

                 kuin riippuvainen,

                                               olen koukussa – koukussa sinuun. 

Aloit epäillä rakkauttani.

Ehkä annoin siihen syyn.

                      Mutta se ei ole kadonnut,

         eikä edes hiipunut.

Antaisin sinulle kaiken,                                                                     

olen aina valmiina sinua varten.                                                                                     

                                                                         Rakkauteni sinuun on ehdoton.

Silti samaan aikaan haluan sinua

            sekä päästä eroon sinusta.

Itku on kietoutunut minuun.                  

Käperryn suruuni, tuskaani,                   

            muistoihini.

Päivien, viikkojen,

lopulta kuukausien jälkeen                  

            ne ovat juurtuneet minuun.

                                                      Kahlinneet.

                                                Pyristelen irti.

                      Kyyneleet kihoavat silmiini.

                       Ne silittävät poskeni puhki.

Tunnen toisen kädet mun ympärillä,                                               

   poskeni toisen rintakehällä,                                                                   

haistan tuoksun pehmeän,        

ja se silittää mun hengitystä.            

   Tiedän sen olevan väärää.           

                                           Hän on kielletty hedelmä,

                                                               mutta en välitä.

                                                                                 Vielä.

Kun huuleni koskettavat toisen ihoa,

                                         ajattelen sinua.

Yritän korjata minua.                                                                                                          

Tarttua johonkin.                                 

                                            Keinolla millä hyvänsä.

                                              Vaikka se olisi kiellettyä.

Koska koko ajan

                                                            sinä syöt minua sisältä.

Jos tarinamme ei voi jatkua,

                                                                                      sen pitää loppua.

Mutta milloin rakkaustarina loppuu?

                              Miten se lopetetaan?