Sinä näet minussa

Sinä näet minussa tyttären, josta voit olla ylpeä,

jota rakastat täydestä sydämestä,

ja jonka tiedät palvovan maata jalkojesi alla aikuistumisesta huolimatta.

Mutta et näe sitä, millaisen särön jätit minuun,

kun kieltäydyit ostamasta minulle terveyssiteitä,

koska sinä et kehdannut.

Miksi minun olisi pitänyt itse kehdata,

kun sinuakin hävetti?

Sinä näit minussa oppilaan, joka vietti liikaa aikaa poikien kanssa,

josta olit huolissaan, koska murrosikä lähestyi.

Pelkäsit, että saisin huonon maineen.

Mutta et nähnyt sitä, miten teit viattomasta ystävyydestä likaista.

Miten eri tavalla aloin nähdä pojat,

ja miten syvä kuilu väliimme ilmestyi.

Loppuelämäkseni.

Sinä näit minussa naapurin tytön, joka ulkoilutti koiraanne ja vahti lapsianne,

jonka näit kasvavan, kehittyvän ja saavuttavan murrosiän,

ja jonka rintojen kasvua koit voivasi humoristisesti kommentoida pienessä humalassa.

Et nähnyt sitä, miten minä tajusin olevani nainen,

miten häpesin rintojani ja olemassaoloani.

Et nähnyt sitä, miten sait minun tajuamaan sen,

että nyt muutkin näkisivät rintani ennen minua.

Sinä näet minussa entisen luokkakaverin,

jolta ei puuttunut mitään,

joka sai kenet halusi.

Mutta et nähnyt sitä,

kun omassa huoneessani sain koulupäivän jälkeen ahdistuskohtauksen.

Kun tutut, puolitutut ja tuntemattomat lähettelivät vihjailevia viestejä,

ja kirjoittivat, mitä haluaisivat tehdä minulle,

Ja minä pelkäsin heidän oikeasti tekevän minulle niin.

Sinä näet minussa ystävän, jolle voit aina uskoutua,

joka jaksaa kantaa sinunkin huolesi omina huolinaan.

Mutta et nähnyt sitä, kun teininä järjestämissäsi bileissä

menin nukkumaan sinun sänkyysi

ja heräsin siihen, kun yksi pojista tunkeutui väkisin viereeni.

Et nähnyt, kun hänen kätensä ujuttautuivat koskettelemaan rintojani,

samalla kun tunsin hänen erektionsa alaselässäni.

Et vieläkään tiedä totuutta siitä, miksi nukuin sinä yönä vessan lattialla,

Enkä minä tiedä, miksi minua hävetti kertoa.

Hävettää kertoa.

Et nähnyt, miten paljon rohkeutta se vaati, että lähdin siitä sängystä,

että pääsin siitä sängystä.

Sinä näet minussa työntekijän, joka osaa, jaksaa ja tulee ajoissa paikalle,

joka uskaltaa puhua ja heitellä ideoita,

ja joka nauraa, kun heität läppää #metoo-kampanjasta.

Sinä et näe sitä, kun työvuoron jälkeen itken autossa,

kun olet taas vähätellyt osaamistani

muiden kuullen.

Et kuule sitä, miten usein kumoat ideani aloittamalla lauseen sanoilla ”tyttö hyvä”.

Sinä näet minussa työkaverin, joka hoitaa työnsä paremmin kuin hyvin,

jonka itsevarmuudelle ja energisyydelle olet kateellinen.

Sinä et näe sitä, miten kauan päivässä vietän aikaa peilin edessä.

Miten meikkivoiteen, ripsentaivuttimen ja luomiväripaletin kanssa kerään itsevarmuuteni kasaan

joka päivä.

Sinä näet minussa äidin, joka osaa aina auttaa,

joka osaa ratkaista kaiken,

joka tietää, mitä tekee ja mitä pitää tehdä.

Et näe sitä, miten onnellinen olen sukupuolestasi.

Et näe sitä, miten helpottunut olen siitä,

ettei minun tarvitse yrittää kasvattaa tytärtä.

Sinä näet minussa vaimon, joka rakastaa täydellä sydämellä,

johon voit aina luottaa.

Mutta et näe sitä, miten minun luottamukseni sinuun värähtää

joka kerta, kun teet makuuhuoneessa jotain määrätietoista.

Vain siksi, että vuosia sitten laivan käytävällä tuntematon mies painoi minut seinää vasten,

suuteli väkisin kaulaani eikä päästänyt menemään,

ennen kuin nurkan takaa ilmestyi ohikulkija.

Juoksin henkeni edestä ja piilouduin hyttiin loppuristeilyksi.

Ja silti se olin minä, jota hävetti,

jota hävettää,

koska minun olisi pitänyt tietää.

Minun olisi pitänyt pukeutua peittävämmin,

minun olisi pitänyt olla varovainen,

eikä minun olisi pitänyt liikkua yksin.

Sinä näet minussa naisen,

ja saat sen tuntumaan taakkanani.