Sosiaalisuus ei tee kissasta koiramaista

Kissan sosiaalisuuteen vaikuttavat geeniperimä, yksilöllisyys, pentuaika ja elinympäristö, mutta myös ihmisen toiminnalla on valtava vaikutus kissan sosiaalisuuteen. Kissa on sosiaalinen lemmikki, eikä sosiaalisuus suinkaan tee siitä koiramaista. Sosiaalisuus kun ei ole pelkästään koirien ominaisuus lemmikkinä.

Alkutaipaleella kissanomistajana ajattelin Zellan olevan koiramainen ja poikkeuksellinen kissa. Hän herätti ihmisissä ihastusta jo pelkästään siksi, että hän tuli luokse kutsuttaessa. Oli kuitenkin virhe ajatella Zellaa koiramaisena kissana. Me ihmiset emme vain ole tottuneet siihen, miten sosiaalinen lemmikki kissasta voi kuoriutua, jos kissan sosiaalistamiseen ja kouluttamiseen käytetään samalla tavalla aikaa ja energiaa kuin mitä koiran kanssa.

Sosiaalistaminen pentuaikana 

Tärkein vaihe kissanpennun sosiaaliselle kehitykselle on 2-8 viikon iässä, mutta vaihe jatkuu 14 viikon ikään asti. Tuohon aikaan kissan tulisi saada paljon myönteisiä kokemuksia ihmisistä. Samaan aikaan pentu tarvitsee myös muiden kissojen (mieluiten emon ja/tai sisarusten) seuraa oppiakseen kissamaista käytöstä ja ymmärtääkseen tulevaisuudessa muita kissoja. Onkin tärkeää, että kissanpennun hankkii vastuulliselta taholta. Näin ollen pentu on saanut tärkeän sosiaalisen kehityksen aikana kaiken hyödyn irti sekä ihmisistä että emosta & sisaruksistaan.

Vaikka kissa olisi elänyt alkutaipaleellaan ulkona ja/tai vähäisillä ihmiskontakteilla, kissasta voi tulla ihmisrakas ja sosiaalinen yksilö. Tällöin reitti sosiaalisuuteen on vain pidempi (ja omasta mielestäni palkitsevampi), sillä ensiksi pitää voittaa kissan luottamus.

Helpointa sosiaalistaminen on siis kissanpennun kanssa, mutta sosiaalisuuden ylläpito vaatii töitä läpi kissan elämän. Jos kissan sosiaaliset tilanteet loppuvat kuin seinään tai vähentyvät radikaalisti pentuajan jälkeen, kissa voi sosiaalisesti taantua tai sillä voi ilmetä häiriökäyttäytymistä. Tilanne on kuitenkin edelleen pelastettavissa. Moni eläinsuojeluyhdistys Suomessa on vapaaehtoisvoimin painottanut toimintansa villiintyneiden kissojen kesyttämiseen, sillä villiintyneestäkin kissasta tulee aivan tavallinen lemmikkikissa ymmärtävässä ympäristössä.

Werner ja Camilla av Gubbe tulivat Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:lle noin 5 viikon ikäisinä orpopentuina. Pennut oppivat sijaiskotien aikuisilta kissoilta, miten puhua kissaa, mutta saivat myös riittävästi myönteisiä kokemuksia ihmisistä. Niinpä ventovieraiden ihmisten kanssa rokotekäynti sujui muitta mutkitta. Kuvassa myös Dewin aktiivi, @sofiankisset.

Kissan kanssa kommunikointi

Se, että kissasta tulee sosiaalinen, vaatii tietenkin sosiaalisuutta myös ihmiseltä. Helpointa opettaa kissalle, mitä tarkoitat eri sanoilla, on selostaa tekemisiäsi ääneen.

Tärkeässä roolissa on myös opetella kissan kommunikointia ja oppia tulkitsemaan oman lemmikin hienovaraisia eleitä ja tunneilmaisua. Näin kissa saa vahvistusta siihen, että ymmärrät, mitä se tarkoittaa. Jos toistuvasti kissa ilmaisee epämukavuutta esim. väistämällä kosketusta tai siirtymällä kauemmas, mutta ihminen silti silittää, kissalla ei voi olla järin kuultu oloo. Jos kissa sähisee, ota askel taaksepäin. Näin viestität kissalle, että ymmärrät, mitä se tarkoittaa, vaikka et itse olekaan kissa etkä käytä luontaisesti sähinää kommunikointikeinona. Henkilökohtaisesti kannustan kuitenkin jokaista kissanomistajaa opettelemaan sähisemisen jalon taidon, sillä se on juurikin kissan kieltä ja toimii parempana kieltona kuin esim. huutaminen.

Jokainen kissa on yksilö, mutta käytännössä kissoilla on tiettyjä tapoja elehtiä tunteitaan - samalla tavalla kuin ihmiset yleensä iloisena hymyilevät ja/tai nauravat ja niin edelleen. Kissan elekieli on vain huomattavasti hienovaraisempaa, sillä vaikka kissa päästää myös monia erilaisia ääniä, se elehtii myös korvilla, silmillä, hännällä, erilaisilla asennoilla sekä toiminnoilla: hankaamalla, puskemalla, leipomalla, piiloutumalla, liikkumalla tietyllä tavalla ja niin edelleen.

Kuitenkin, mikäli kissa on esim. vieroitettu liian aikaisin emostaan, saattaa kissalle ominainen elekieli poiketa normaalista. Ylipäänsä mikäli pentuaikana sosiaalisuus muiden kissojen kanssa on jäänyt vähäiseksi, näkyy se väistämättä kissassa aikuisiällä. Kun kissa ei ole tavallaan "oppinut puhumaan kissaa", sillä on vaikeuksia sekä ymmärtää muita kissoja että ilmaista itseään muille kissoille. Näin ollen myös ihmisen on vaikeampaa tulkita kissaa.

Kissat eivät yleensä mau'u toisilleen vaan pelkästään ihmisille. Meidän Lily ei juurikaan mau'u, vaan sen sijaan ruokaa halutessaan hän yrittää johdattaa ihmisen keittiöön. Hän saattaa kävellä ihmisen luota yhä uudestaan ja uudestaan kohti keittiötä. Välissä hän jää aina istumaan keskelle keittiön lattiaa ja tuijottamaan suurilla silmillään. 

Lukuvinkkejä liittyen kissan kommunikointiin ja elekieleen:

Purina: Kissan käyttäytymisen ja kehonkielen ymmärtäminen

Eläinlääkäri Johanna Lankila: Kissan kieli - eleet

Eläinlääkäri Johanna Lankila: Kissan kieli - ääniviestintä

Almonature: Kissan häntä ja sen liikkeet

MyAnimals: Kissan elekieli ja viestintä

Care.com-verkkolehti: Opi kissan äänet (sis. videoklippejä erilaisista äänistä)

Turvallisen ympäristön merkitys

Jotta kissa voisi niin sanotusti puhjeta kukkaan sosiaalisuudessaan, kissan elinympäristön pitää olla turvallinen. Kissa kun on stressiherkkä eläin, ja stressi vaikuttaa sosiaalisuuteen. Stressaantuneena kissa esim. on enemmän varuillaan, hakeutuu omiin oloihin ja/tai saattaa olla jopa selvästi aggressiivinen.

Kun kissan elinympäristö on turvallinen, luottamusta on rakennettu ja kissa kykenee toteuttamaan lajityypillistä käytöstään, on sosiaalinen kehitys omistajan kanssa myös sujuvampaa. Riippuen siitä, onko kissa perso ruualle, leikille vai rapsutuksille, kannattaa em. asioita hyödyntää.

Jos kissa ei välitä silityksistä, mutta haluaa ihmisen heiluttamaan keppilelua, silloin valitettavasti - ainakin alkuun - ihmisen & kissan sosiaalisten hetkien on parempi keskittyä leikkeihin. On tärkeää ensiksi rakentaa kissan kanssa luottamusta. 

Kun kissan kanssa kommunikointi muuten alkaa sujua, voi kissaa alkaa totuttaa koskettamiseen, kun kissasta näkee, milloin se on sille neutraalia tai jopa suotavaa toimintaa. Yleensä koskettaminen kannattaa ensiksi aloittaa poskista.

Mikäli ihminen haluaa välttämättä rauhallisen tai siliteltävän kissan, on syytä adoptoida esim. eläinsuojeluyhdistykseltä aikuinen kissa, joka tiedetään varmasti siliteltäväksi kissaksi. Kissanpennusta kukaan ei voi tietää luovutusiän kohdalla, millainen kissasta tulee aikuisena: tuleeko se koskaan nauttimaan sylissä olemisesta tai riittääkö sillä pentuenergiaa useiksi vuosiksi, jolloin kissa ei malta pysähtyä syliteltäväksi.

Fiinan yksi käytetyimmistä kommunikointikeinoista on sähinä. Aina, kun Fiina sähisee, pysähdyn tai otan askeleen taaksepäin viestittääkseni hänelle, että ymmärrän, mitä hän tarkoittaa.

Vinkkejä kissan sosiaalisuuden mahdollistamiseen

Pidä kissan kokema stressi minimissä, jotta stressi ei pääse vaikuttamaan negatiivisesti kissan luonteeseen ja sosiaalisuuteen. Kissat stressaavat eri lailla erilaisista asioista, joten opi tuntemaan, mikä on kissallesi liikaa. Siinä missä toisen kissan voi ottaa mukaan kylään koiratalouteen, toinen puolestaan menee stressistä ripulille, jos kotona huonekalu vaihtaa paikkaa.

Selosta kissalle tekemisiäsi. Meillä tämän ansiosta Zella tietää esimerkiksi, mitä tarkoittaa "raksuja", "pötköttämään", "nukkumaan", "parvekkeelle" ja "kuka tulee?". Lily puolestaan ymmärtää kaikki käyttämämme sanat, jotka viittaavat ruokaan tai ruokailuun.

Muista huomioida kissasi. Jos pidät siitä, että kissa hyppää aamulla sänkyyn tervehtimään tai tulee työvuorosi jälkeen ovelle vastaan, palkitse kissaa olemalla sille sosiaalinen takaisin. Jos ihminen esim. töiden jälkeen ramppaa vain ovesta sisään huomioimatta jaloissa pyörivää kissaa, kissa menettää jossain kohtaa mielenkiinnon tulla ovelle vastaan.

Yksi neuvo, jota itse tuppaan antamaan on se, että nukkukaa yhdessä. Päästä kissa makkariin! (Paitsi jos on vaarana, että kissasi tuo sänkyysi esim. punkkeja.)

Ihminen on kissalle turvallisempi olento nukkuessaan, joten varsinkin aran kissan kanssa tämä on toimivaa. Toki jos herkkäuninen ihminen asuu yöaktiivisen kissan kanssa, voi vaarana olla heräämiset riehumiseen tai siihen, että joku juoksee ylitse. Parhaimmillaan pienen totuttelun jälkeen kissasta kuitenkin saa unikaverin tai kissan saa opetettua esim. nukkumaan omassa pedissään sängyn vieressä.

Lisää vinkkejä kissan kouluttamiseen voi lukea tekstistäni "Älä sumuta kissaa suihkepullolla".

Lähteitä:

Hana-Bi Venäjänsiniset -kasvattajan artikkeli: Kissan sosiaalinen elämä

Eläinlääkäri Johanna Lankilan artikkeli: Turvallisuudentunne on kaikki kaikessa

Sari Toivolan "Kissa, ihmisen paras ystävä" -juttusarja Dewillessä:

Kissa kommunikoi ja ilmaisee tunteitaan monella eri tavalla

Osaammeko ihmiset tulkita kissoja?

Osaavatko kissat tulkita meitä ihmisiä?

Ihmisen toiminnalla on suuri vaikutus kissan mahdollisuuksiin ilmaista tunteitaan

Yksi asia, mitä kissan sosiaalistaminen vaatii, on luottamuksen rakentaminen kissan ja ihmisen välille.