Maustemäen Sooda

Sooda syntyi meillä sijaiskodissa 26.5.2024. Hänen emonsa, Chakalaka, loukutettiin Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry:n toimesta Maustemäen populaatiosta viimeisillään tiineenä. Sooda oli Chakalakan kolmas ja siten viimeisenä syntynyt pentu. Soodalla todettiin 7 viikon ikäisenä sydämessä sivuääni. Reilu 8-viikkoisena pienen pennun sydän petti, ja hänen elämänsä päättyi 23.7.2024 eläinsairaalan päivystyksessä.

Sooda oli pentueen pienin alusta asti, ja paino jäi vähitellen selvästi jälkeen sisaruksista. Kun pentue täytti 7 viikkoa, huomasin illalla Soodan hengittävän vatsalla pumpaten. Kuuntelin pennun stetoskoopilla ja vertailuksi kuuntelin sisaruksia. Soodalla kuului selkeää suhinaa, mikä viittaa yleensä sydämen sivuääneen.

Soitin päivystykseen, jossa ohjeistettiin seuraamaan tilannetta. Hengenhätää ei ollut, koska Sooda leikki normaalisti ja oli pirteä. Nousin parin tunnin välein katsomaan Soodan tilaa. 

Sydämen sivuääni

Seuraavana aamuna pääsimme klinikalle, jossa eläinlääkäri totesi Soodalla sivuäänen, joka oli 3/6 tai 4/6. Todennäköisesti sydänongelman takia Sooda oli jäänyt pienikokoiseksi. Kuitenkin Sooda oli sopusuhtainen.

Mahdollisuudet olivat, että:
1. Sivuääni häviäisi pennun kasvaessa ja kehittyessä (ei todennäköisintä mutta mahdollista)
2. Sivuääni lievenisi pennun kasvaessa ja kehittyessä
3. Sivuääni voimistuisi ja aiheuttaisi esim. sydämen vajaatoiminnan.

Välitöntä tarvetta eutanasialle ei ollut, koska pentu oli energinen ja leikkisä. Saatoimme toivoa, että Sooda alkaisi syödä kunnolla kiinteää ja tauriinin saanti auttaisi sydäntä kehittymään. Konsultoin valmiiksi ultraamiseen erikoistunutta eläinlääkäriä, ja sain tiedon, että Sooda voitaisiin ultrata tämän ollessa 12-16-viikkoinen. Mitä isompi pentu olisi, sitä paremmin sydämestä näkisi, mikä siellä on vialla.

Tasapainoilua ruokailun kanssa

Puolitoista viikkoa elimme veitsen terällä. Kuvailinkin tilannetta siten, että aivan kuin Soodasta puuttuisi jokin asetus, minkä takia hänellä ei ollut kiinnostusta kiinteään ruokaan. Hän oli Chakan lempparipentu eikä hänellä ollut mitään kiirettä luopua nisästä. Mutta hänen aktiivisuustasonsa vaati sitä, että olisi tarvinnut syödä jo muutakin. Paino ei noussut tarpeeksi pelkällä maidolla ja siksi tukiruokin Soodaa ruiskulla.

Sivuäänestä huolimatta Sooda voitiin varhaisrokottaa 19.7. sisarustensa kanssa. Toinenkin eläinlääkäri totesi Soodan sopusuhtaiseksi, vaikkakin pienikokoiseksi. Ja vaikka kehityksessä oli selvästi jotain häikkää, pienen pojan kivekset olivat kuitenkin jo laskeutuneet.

Ostelin Soodalle mitä erilaisempia ruokia kokeiluun, ja hain ruokien kanssa sopivaa lämpötilaa, koostumusta ja yhdistelmää. Lopulta Sooda paljastui kalatiskin ystäväksi. Syöminen onnistui silti vaihtelevalle menestyksellä, ja usein jouduin houkuttelemaan häntä leikin kautta syömään.

Viimeinen päivä

Tiistaina 23.7.2024 Soodalla oli hyvä päivä. Hän oli syönyt monta kertaa, minun ei tarvinnut kertaakaan tukiruokkia eikä muutoinkaan edes houkutella syömään. Huolehdin vain, että veljet antoivat hänelle ruokarauhan.

“Ne on kaikki neljä mun tuolilla”, Sakke sanoi illalla kurkattuaan pentuhuoneeseen. Nappasin puhelimen mennäkseni ottamaan kuvan koko kissaperheestä. Ajattelin, että olisi hyvä aika myös ottaa ruokakipot huoneesta ja aloittaa taas ruokailuhetki. Soodalle ahventa tai kirjolohta. Tai molempia. Ruoka oli sinä päivänä maistunut Soodalle hyvin. Olin varma, että iltapunnituksessa paino olisi selvästi noussut edeltävään päivään verrattuna.

Yksi seuraajani osuvasti kirjoittikin: Sooda söi hyvin matkaevästä viimeiselle matkalle. 💔

Astuin pentuhuoneeseen, mutta vain emo oli enää tuolilla. Sooda oli pöydän alla eikä reagoinut tulooni. Menin peremmälle huoneeseen ja näin, että Sooda hengitti suu auki. Ei hyvä. Otin pennun syliini. Sooda hengitti vaikeasti. “Miu”, hän äännähti tuskaisena yrittäessään saada happea. Eutanasiapäätös oli tässä.

Sen jälkeen, kun Soodalle oli todettu kohtalainen sivuääni, oli selvää, että mikäli yleisvoinnissa tapahtuisi jotain, olisi edessä päivystysreissu. Se oli tässä ja nyt. Varsinkin, kun Soodan paino oli noussut niin nihkeästi oikeastaan koko hänen lyhyen elämänsä ajan.

Tavallisesti Dewissä kissan eutanasiasta päättää yhdistyksen hallitus tai eutanasia tehdään eläinlääkärin suosituksesta. Olin onneksi opiskellut klinikkaeläinhoitajaksi ja nähnyt sydänkohtaus-kissoja. Tiesin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin hätäeutanasia. Ei ole aikaa hyvästellä.

Matka päivystykseen

Sooda kantokoppaan, jotain vaatetta päälle, Sakke lähti käynnistämään autoa. Minä perässä kantokoppa kainalossa. “Sooda”, kirjoitin Dewin kissatiimille. “Lähden päivystykseen.” Heitin ääniviestiä perään, että: "Tarvitaan hätäeutanasia, pistäkää joku maksusitoumus."

Soitin päivystykseen ja ilmoitin hätäeutanasian tarpeesta. Tiesin, ettei ole aikaa millekään ylimääräiselle. Sooda äännähti välillä kopassa tuskissaan.

Annoin Sakarille ajo-ohjeita ja huusin ajamaan kovempaa. Olisi aivan sama, jos nyt jostain tulisi sakot, koska meillä on kyydissä pieni viaton pentu, joka tukehtuu.

“Anteeksi rakas. Ei ole hätää. Kohta helpottaa”, yritin lohduttaa tuota pentua, joka oli vain paria kuukautta aikaisemmin syntynyt meidän kylppärissämme.

Sooda liikkui, yritti päästä pakoon oloaan. Hän haukkoi happea, teki tukehtumiskuolemaa. Sakari kaahasi päivystyksen eteen, juoksin sisälle. “Tarvitaan hätäeutanasia”, sanoin. Hoitaja riensi hakemaan pennun.

Stressi helpotti heti. Purskahdin itkuun. Sooda ehti kärsiä, mutta ehti myös saada apua.

Hyvästit

Vain paria minuuttia myöhemmin pääsimme näkemään vielä Soodan. Olin vaikuttunut, sillä tiesin, että Sooda piti lopettaa suoraan sydämeen eikä se ole helppoa, kun pentu oli niin pieni ja kaiken lisäksi sydän oli jollain tavalla rikkinäinen.

"Hei rakas", silitin Soodaa poskesta. Hän oli enää pelkkä kuori, hänessä ei ollut enää sitä pienen haahuilijan ja pohdiskelijan sielua. Minun surutyöni vaati kuitenkin sen, että näen hänen olevan poissa.

Pitelin pientä punaista pentua sylissäni ja itkin hytkyen. Tiesin, etten olisi voinut tehdä enempää. Tiesin, että minä ja Dewi olimme tarjonneet Soodalle edes mahdollisuuden. Ja jo siinä hetkessä itkin myös helpotuksesta. Enää ei tarvinnut odottaa ja toivoa, että Sooda alkaisi syödä paremmin ja paino nousta nopeammin. Eikä tarvinnut pelätä, että Soodan paino laskee tai että hänen sydämensä pettää. Se oli ohi nyt.

Emme lähteneet selvittämään sitä, mikä Soodan sydämessä tarkalleen ottaen oli vialla. Ehkä Soodalla oli jo jokin sydänsairaus, todennäköisempää kenties, että kyseessä oli kehityshäiriö. Saattoi olla, että Soodalla oli muitakin kehityshäiriöitä, jotka vaikuttivat hänen kasvuunsa.

Soodan elämä oli vain kahden kuukauden ja kahden päivän pituinen. Siinä ajassa ehtii pieni kissanpentu tehdä lähtemättömän vaikutuksen. 💛

"Olit luonamme vain hetken,

nyt matkasi jatkuu korkeuksiin.

Ehkä mitään ei jäänyt kesken,

vaan kuuluit nyt jo taivaan kotiin."