Meidän kissojemme eutanasiarajat

Kaiken hoitovastuun lisäksi ihmiselle tulee lemmikinomistajana vastuu lemmikin eutanasiasta. Jokaisen ihmisen tulisi lemmikkiä hankkiessa tiedostaa se: lähtökohtaisesti sinä päätät, milloin toisen elämä loppuu. Eläinlääkärin tehtävä ei ole päättää sitä - ellei kyseessä ole eläinsuojelukysymys. Eläinlääkärin tehtävä on tarjota hoitovaihtoehdot, ja lemmikkien kohdalla yksi hoitovaihtoehto on aina eutanasia.

Zella

Klinikkaeläinhoitajaksi opiskellessa näin läheltä paljon erilaisia sairauksia, tapaturmia ja hoitokeinoja. Sitä kautta aloin miettiä enemmän eutanasiarajoja omille kissoille. Tiedän, miten pitkälle kehittynyttä myös eläinlääketiede on ja mitä hoitomahdollisuuksia on olemassa. Tiedän ja tunnen päteviä ja erittäin ammattitaitoisia eläinlääkäreitä ja -hoitajia. Silti en kuitenkaan olisi valmis kissojeni kohdalla toteuttamaan kaikkia mahdollisia tutkimuksia ja hoitoja.

Koiran kanssa eutanasiarajani voisivat olla hyvinkin erilaiset. Tietenkin koiria ja kissoja on erilaisia, mutta useimmiten koira on luottavaisempi vieraita ihmisiä kohtaan ja siten helpompi asiakaskin eläinklinikalla. Sosiaaliselle koiralle hoitojakso sairaalaosastolla olisi suuremmalla todennäköisyydellä helpompaa kuin varautuneelle kissalle, jolle jo pelkästään vieras ympäristö ja vieraat ihmiset olisivat suuri stressitekijä.

Lily

Meidän kissojen kohdalla eutanasiapäätökseen päädyttäisiin:

Jos tilanne vaatisi tehohoitoa. Paitsi jos kyseessä olisi vain lämpöhalvauksesta johtuva lyhytaikainen nesteytys. Kissani tuntien he eivät tulisi takaisin ennalleen sen kokemuksen jälkeen. Zellalle tämä on jo käynyt, kun hän oli teholla viikonlopun 11 kuukauden iässä. On Zella, joka minulla oli ennen tehohoitoa, ja sitten on Zella, jonka kanssa olen elänyt sairaalaviikonlopun jälkeen. Lisäksi eläin voi tarvita tehohoitoa vaativan leikkauksen jälkeen, mistä päästään seuraavaan eutanasiarajaan:

Jos kissa tarvitsisi isoa, vaativaa leikkausta. Vaativaksi leikkaukseksi katson sellaisen, joka vaatii jatkohoitona teho-osastoa, josta toipuminen kestää yli 3 viikkoa ja/tai joka maksaa selvästi yli 1000 euroa. Eli esim. emme tekisi amputaatiota - myöskään siksi koska en kykenisi itse sitoutumaan kissan kuntoutukseen.

Jatkossa harkitsen myös tarkkaan ylipäänsä vatsaontelon kirurgiaa. Koepalojen otosta Lily toipui hyvin ja nopeaan, mutta sen lisäksi hänelle on tehty suoliresektio ja vierasesineen poisto. Lilyllä on ollut ihanat eläinlääkärit, hyvä kipulääkitys ja minä olen ollut melko aktiivinen ja tietoinen kissanomistaja. Se ei silti poista sitä, että Lilylle leikkaukset ja niistä toipuminen on ollut kivuliasta ja stressaavaa aikaa.

Jos kissalta löytyy sisäelimistä kasvain. Mikäli kasvain olisi ns. ulkoisesti näkyvä, esim. patti raajassa, voisin miettiä sen leikkauttamista. Mutta esim. syöpäepäilyn kohdalla voisin seurata tilannetta jonkin aikaa kotona, mikäli kissa olisi oireeton. Todennäköisemmin päätyisin eutanasiaan välittömästi, koska kissa piilottaa kivun niin hyvin. Kun Lilyltä löytyi keväällä 2024 “uusi möykky” ja hänen kanssaan lähdettiin vielä kertaalleen leikkauspöydälle, suunnitelmana oli, että mikäli Lilyltä löytyy kasvain tai uudelleen FGESF, Lilyä ei herätetä anestesiasta.

Jos kissalle tulee murtuma, joka vaatii raajan paketointia. Yksinkertaisesti en usko pystyväni sitoutumaan murtuman hoitoon. Lisäksi toipumisjakso olisi jokaiselle kissallemme erittäin stressaavaa.

Jos kissalla epäillään jotain sellaista, mikä vaatii magneettikuvaamista. Käytännössä tällöin epäillään jotain niin isoa/vakavaa asiaa, jota en olisi kuitenkaan valmis hoidattamaan.

Lisäksi meillä päädytään eutanasiaan, mikäli:

• eläinlääkäri sitä suosittelee ainoana hoitovaihtoehtona.
• kissojani aikaisemmin hoitanut eläinlääkäri kehottaa harkitsemaan eutanasiaa.
• kissa tarvitsee pitkäaikaisen lääkityksen ja lääkitseminen on kohtuuttoman stressaavaa. (Tällä hetkellä meillä kaikki lääkitseminen onnistuu ruuan kautta.)
• kissan lääkitys ei ole riittävä eikä sitä voida enää nostaakaan.
• kissa tarvitsisi lääkityksiä, joita ei voi samanaikaisesti käyttää.
• kissalle ei löydy hoitotasapainoa muutamassa kuukaudessa. Esimerkiksi jos joku kissoistamme alkaisi ripuloida tai potea ummetusta, juurisyytä selvitettäisiin aktiivisesti ja erilaisia hoitomuotoja kokeiltaisiin sitoutuneesti. Mikäli alkaisi tulla tilanne, että kissamme on ollut puolisen vuotta ummella ilman, että mikään kunnolla auttaa tilanteeseen, päättäisimme eutanasiasta.

Mikäli kissallamme todettaisiin sydänsairaus, keskustelisin eläinlääkärin kanssa ennusteesta. Sydänsairauden kohdalla äkkikuolema tai veritulppa on todennäköinen. HCM voi toki aiheuttaa hyvinkin yllättäen äkkikuoleman. Pyrkisin siihen, että mieluummin kissa saatettaisiin ikiuneen hyvissä ajoin, kuin että kissa kuolisi sydänkohtaukseen. Olen nähnyt sydänkohtauksia ja viimeisimpänä todistanut pienen Soodan kuoleman, kun sydän petti. Sydänkohtaus ei ole nätti tapa lähteä, eikä usein nopeakaan. Se on tukehtumiskuolema.

Hoitopentumme Sooda menehtyi 8 viikon iässä, kun sydän petti oletettavasti sydämen kehityshäiriön takia.

Yksilöllisiä rajoja

Kissoillamme on myös yksilöllisiä rajoja liittyen heidän persooniinsa mutta myös jo todettuihin sairauksiin. Fiinalla on spondyloosi, jota kipulääkitään gabapentiinilla. Nyt Fiinalla vaikuttaa alkavan munuaisten vajaatoiminta, jolloin munuaisten tilanne yhdistettynä gabapentiiniin saattaa tuoda eutanasiapäätöksen paljon nopeammin ajankohtaiseksi, kuin mitä pelkän spondyloosin kanssa olisi ollut.

Meillä alkaa myös olla kotona se tilanne, että kissojen ikä vaikuttaa myös siihen, mitä tehdään ja mitä ei. Fiinalla ja Lilyllä on ikäarvio. Fiina on arvioitu syntyneeksi 2013, ja se vaikuttaa melko realistiselta arviolta edelleen. Lily on arvioitu 2017 syntyneeksi, mutta hän on todennäköisesti vanhempi. Yli 10-vuotiaan kissan kohdalla voi olla jäljellä vain pari kolme vuotta hyvää elämää. Yli 15-vuotiaan kissan kohdalla eutanasiapäätös tulisi herkästi.

Lilyn kohdalla esimerkiksi emme lähde enää leikkauspöydälle, koska hän on ollut jo kolmesti suoliston takia leikkaussalissa. Fiinan kanssa emme lähtisi leikkauspöydälle iän takia. Zellan kanssa voisimme vielä lähteä leikkaussaliin - toki operaatiosta riippuen.

Fiina on rapsuteltava, mutta ei käsiteltävä. Eli Fiinan kohdalla eutanasiapäätös tulisi eteen, mikäli hän tarvitsisi aktiivista haavanhoitoa, silmätippakuurin, korvien puhdistusta ja korvatippakuurin jne. Zellaa ja Lilyä voisimme lääkitä paikallisesti - ainakin vähän aikaa.

Mikäli lääkitseminen ei onnistuisi ruuan kautta, Fiinan ja Zellan kohdalla päätettäisiin hyvinkin nopeaan eutanasiasta. Lilyn kohdalla voisimme kokeilla suoraan suuhun lääkitsemistä, mutta mikäli se aiheuttaisi merkittävästi stressiä, päätyisimme ennemmin eutanasiaan. "Peruspitkäaikaissairauksista" diabetes olisi ehkä sellainen, että sitä en lähtisi hoitamaan. Se stressaisi ja kuormittaisi itseäni liikaa.

Fiina

Kissa ei odota huomista

Loppujen lopuksi tätä kirjoittaessa huomasin, että valtaosalle hoidoista sanoisin "ei kiitos". Onkin helpompi listata, mihin olen valmis. Olen valmis päivittäiseen lääkitsemiseen, mikäli lääkintä ei ole kissalle kohtuuttoman stressaavaa. Olen valmis lyhytaikaiseen kuntoutukseen, käymään kontrolleissa ja hakemaan hoitotasapainoa. Olen valmis hammaslääkärireissuihin. Olen valmis opettelemaan uusia asioita ja muokkaamaan kotia kissan terveyden kannalta paremmaksi.

Tärkeää on, että kissa elää, syö, juo, pissaa, kakkaa, liikkuu, leikkii ja kommunikoi terveellä tavalla. Kissa elää hetkessä eikä odota viikonloppua, kesää tai joulua. Jos sen vatsa on kipeä, se ei ajattele, että kohta helpottaa tai että huomenna on parempi päivä. Se on vain kipeä.

Lemmikinomistajan on tärkeää huolehtia siitä, että lemmikki saa rauhallisen, kivuttoman eutanasian. Kuoleminen kotona on yleensä edeltänyt pitkää kärsimystä, ja tällöin kuolema harvemmin on kivuton. Mietithän siis ennakkoon omille lemmikeillesi eutanasiarajoja, sillä kun tilanne tulee eteen, ihmisten tunteet saattavat sumentaa järjen ääntä.

Lue SomeKatin eutanasiavihosta Facebookista tai Instagramista ja mieti vihon kysymysten avulla omia rajoja.